"Maahanmuuttajat haluavat antaa panoksensa suomalaiselle yhteiskunnalle ja tehdä siitä kotinsa."
Olen Fardoos Helal ja olen kotoisin Syyriasta. Viimeisen muutaman vuoden aikana, olen tehnyt Suomessa erilaisia sosiaalialan töitä maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden kanssa. Olen Ekumeenisen vastuuviikon, kirkkojen yhteisen ihmisoikeuskampanjan, lähettiläs vuonna 2020.
Tässä puheenvuorossa haluan puhua maahanmuuttajien työllistymisestä, integraatiosta ja kohtaamisesta.
Maahanmuuttajat tulevat Suomeen toivoen parempaa tulevaisuutta itselleen ja lapsilleen. Odotuksia on etenkin niillä maahanmuuttajilla, joilla on kotimaassaan korkeakoulututkinto. Nopeasti korkeat odotukset kuitenkin vaihtuvat järkytykseen. Suomen kielen osaamisvaatimukset ovat kova haaste monelle maahanmuuttajataustaiselle ihmiselle. Työmarkkinoilla ihmisten kotimaassaan keräämää työkokemusta ei lasketa, vaan työkokemuksen kerryttäminen täytyy Suomessa aloittaa useimmiten alusta. Eräällä ystävälläni on kotimaastaan 25 vuoden kokemus työstä hammaslääkärinä. Kotimaassaan hän oli arvostettu ja menestynyt, mutta nyt Suomessa aiemmalla koulutuksella ja ammattitaidolla ei ole merkitystä. Ystäväni on hyvin pettynyt tilanteeseensa ja korkean iän vuoksi tilanne tuskin tulee enää muuttumaan. Mielenkiintoisen tekemisen löytäminen vieraassa maassa on vaikeaa.
Maahanmuuttajan polku työelämään vie Suomessa usein aikaa. Itselläni on korkeakoulututkinto Syyriasta ja työskentelin valtiolla terveystarkastajana. Kun muutin Suomeen, aloitin nollasta: ensin kielikurssille, jotta opin suomen kielen. Sitten tein työkokeiluja, jolloin harjoittelin suomen kieltä käytännössä ja tutustuin työelämään ja sain verkostoja. TE-toimistosta minulle ehdotettiin lähihoitajan tutkintoa, koska minua kiinnosti sosiaaliala. Opiskelin lähihoitajan perustutkinnon ja valmistuin ammattiin. Haaveissani on yhä korkeakoulututkinto ja opiskelen nyt töiden ohessa ammattikorkeakouluopintoja.
Tällä hetkellä työskentelen Diakonissalaitoksen Movat-hankkeessa, jossa autetaan maahanmuuttajia pääsemään työelämään. Annamme jokaiselle valmennettavallemme yksilöllistä tukea. Kartoitamme kaikessa rauhassa hänen tarpeensa, ja mietimme yhdessä hänelle tavoitteen. Emme tee asioita asiakkaiden puolesta, vaan opetamme heitä etsimään tietoa sekä kirjoittamaan esimerkiksi työhakemuksen ja cv:n. Aluksi tavataan yleensä tiheämmin, ja käyntejä harvennetaan, kun asiakkaan tuen tarve vähenee. Autamme asiakkaita ymmärtämään, että miten ja miksi uudessa kotimaassa asiat ovat eri tavalla. Kielitietoisuutta ja sen merkitystä on nostettu Suomen palvelujärjestelmissä esille viime vuosina ja sen tarve varmasti kasvaa tulevaisuudessakin.
Työnteko koskee Suomessa sekä naisia että miehiä. Heikoimmassa asemassa maahanmuuttajista ovat naiset, monesti siksi, että he ovat kotona hoitamassa lapsia, eivätkä sen takia opi esimerkiksi kieltä niin nopeasti tai tutustu uusiin ihmisiin. Arabialaisissa maissa lastenhoito ja kodinhoito on naisen vastuulla ja miehellä on vastuu raha-asioista, eli hän huolehtii kodin ulkopuolista asioista. Suomessa kannustetaan sukupuolten tasa- arvoon työelämässä ja mielestäni tästä asiasta pitäisi kertoa maahanmuuttajille enemmän: myös naisen odotetaan osallistuvan työelämään kodin ulkopuolella. Tähän tarvitaan kulttuurikasvatusta ja kulttuuritulkkeja: että maahanmuuttajat ymmärtävät miten Suomessa toimitaan.
Kun maahanmuuttajanaiset menevät Suomessa työelämään, täytyy kotityöt jakaa tasaisemmin. Tasavertaisempi työnjako kotona on lopulta koko perheen etu, sillä kun kaikki perheen aikuiset voivat paremmin, niin myös lapset voivat paremmin. Pidän tärkeänä, että voin työssäni kannustaa naisia ja kertoa heidän oikeuksistaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Työ lisää ihmisten aktiivisuutta ja hyvinvointia, mikä heijastuu positiivisesti perheeseen ja yhteiskuntaan. Kotoutuminen tapahtuu usein työn kautta.
Olisi tärkeää, että maahanmuuttajat pääsisivät osaksi suomalaista yhteiskuntaa, rakentamaan sitä yhdessä muiden kanssa. Näin he myös tuntisivat Suomen kodikseen. Maahanmuuttajat eivät halua istua toimettomana kotona tekemättä mitään. He haluavat antaa panoksensa suomalaiselle yhteiskunnalle ja tehdä siitä kotinsa.
Toivoisin, että työnantajat osaisivat hyödyntää maahanmuuttajien monenlaisia taitoja – että he olisivat avoimia ja ottaisivat maahanmuuttajia vaikkapa työkokeilun kautta harjoitteluun, jotta nämä saisivat lisää työkokemusta Suomesta. Monikulttuurisen työelämän onnistuminen vaatii tahtoa – itse olin eräässä aiemmassa työpaikassa osana monikulttuurista suunnitteluryhmää. Asioiden päättäminen vei aikansa – lähes viikon ajan yritimme sovittaa ideoitamme ja näkökulmiamme yhteen. Haastavan viikon päätteeksi kuitenkin selvisi, että meidän kaikkien ideat ja tavoitteet olivat aivan samankaltaisia. Eri kielten ja tapakulttuurien välinen vuorovaikutus vaati kärsivällisyyttä, mutta hommat saatiin tehtyä. Jos työnantaja on kuitenkin valmis näkemään tämän vaivan, hän todennäköisesti saa motivoituneita, idearikkaita ja sitoutuneita työntekijöitä.
Maahanmuuttajat joutuvat taistelemaan paikastaan tiukentuvilla työmarkkinoilla – korona on kurittanut monia matalapalkkaisia palvelualoja. Suomalaiset työmarkkinat ovat eriytyneet voimakkaasti sukupuolen mukaan. Erityisesti tämä korostuu maahanmuuttajien kohdalla: naiset työllistyvät hoivatyöhön ja siivoojiksi. Miehetkin työllistyvät kyseisille aloille, mutta myös esimerkiksi rakennus-, ravintola-, - ja kuljetusalalle. Valitettavasti maahanmuuttajat kohtaavat työmarkkinoilla edelleen paljon ennakkoluuloja: vaikka olisit hankkinut Suomessa koulutuksen ja kielitaitosi olisi jo hyvä, työnantaja valitsee usein hänelle tutumman vaihtoehdon – suomalaisen työnhakijan.
Osallistua voi tietysti muutenkin kuin työelämän kautta. Vapaa-ajalla olen Haneen Suomi -kuoron johtaja. Kuoron jäsenet ovat kotoisin Syyriasta. Haneen on arabiaa ja tarkoittaa suomeksi kaipausta. Kuoro laulaa perinteisiä lauluja Syyriasta, mutta kuoron toiminnalla on laulun lisäksi muitakin tarkoituksia: kuoro vahvistaa jäsentensä välistä ystävyyttä, antaa psykologista tukea ja lievittää elämäkriisien aiheuttamaa jännitystä. Haluan edistää naisten oikeutta ilmaista itseään haluamallaan tavalla.
Minusta on hienoa olla ekumeenisen vastuuviikon lähettiläs, koska on tärkeää, että myös maahanmuuttajat näkyvät julkisessa keskustelussa ja osana erilaisia yhteisöjä. Se kertoo niin maahanmuuttajille itselleen kuin muillekin suomalaisille, että me olemme osa yhteiskuntaa ja mukana monessa toiminnassa taustastamme riippumatta.